Kerron heti alkuun, että en ehkä ole mikään sanoilla taiteilija ja blogi saattaa sitten olla sen mukainen.
Miksi mä aloitan blogin? Ehkä enemmänkin itseni vuoksi. Sehän on hyvinki mahdollista, ettei tätä kukaan lue! On kuitenkin itselleen matskua jolle voi naurahdella mummona.
Mutta tosiaan, jos sitä lähtisi vähän avaamaan jutun ideaa. Tänään alkoi sitten uusi suunta elämässä, eli koulu alkoi. Pääsin (ihmeen kaupalla) opiskelemaan Koulutuskeskus Salpaukseen vaatetusta. Tarkempi nimike olisi Artesaani, yksilöllinen vaatetus.
Ja minulla ei ole mitenkään kummemmin vaatetuksesta kokemusta, mutta kipinä vaan syttyi tuossa viime talvena. Kyllähän se oli aiemminkin kiinnostanut, en vain ollut saanut pieneen päähäni lähteä sitä opiskelemaan. Hidas mutta varma!
Koulun ohella olis painettava viikonloput töitä, mikä vähän jännittää. Ei se työ itsessään jännitä, oonhan minä kyseisessä paikassa ollut töissä viimeiset 3 vuotta. Se mikä vähän jännittää on se, miten sitä tulee jaksamaan 7 päiväistä viikkoa. On se helppo saada itsensä siihen fiilikseen, että "hei helpostihan se menee! Onhan mulla illat aikaa. Pysyy vaan positiivisena". Jep, positiivisena vaan. Realistisesti se ei ehkä mene ihan noin ruusuisesti.
Kohta mä muutun kärttyiseksi ja erakoituneeksi ihmiseksi, jonka silmät pysyy auki vain teipillä! Toivottavasti näin ei käy!! :D
Tämän blogin ideaan kuuluu myöskin se, että saisi tallennettua kehittymistä keltanokasta ammattilaiseksi. Omaa kehitystä on aina helpompi seurata kuvina ja tekstinä, ainakin omasta mielestä. Varsinkin kuin on kultakalan muisti, joka unohtelee ja sekoilee aina tasaisin väliajoin. Oli se sitten hajamielistä ajoissa sekoilua - olet menossa harjaamaan muuten vain tukkaa, ja hetken päästä tajuat sohvalla että olet nähtävästi valmistautunut nukkumaan klo 17 iltapäivällä - tai sitä että olet aikeissa pestä hampaasi hammastahnan sijasta käsisaippualla. Noh ei noita onneksi vielä hälyttävän usein tapahdu, joten älkää huoliko, ehkä mä pärjään.
Takaisin kouluun! Tänään ei koulussa tosiaan tehty muuta kuin käytiin asioita läpi ja kierrettiin tilat. Ennen kotiin lähtöä käytiin Pikku-Veskulla tutustumassa toisiimme. Harmi vaan etten kuullut kaikkien selityksiä. Mutta huomasin kuinka haka olen lukemaan huulilta, ainakin tärkeimmät pointit! Luokka vaikutti ihan mukavalta, mutta tietysti näin ekoina päivinä kaikki ovat hiljaa ja pieni jännitys päällä. Moni sanoikin olevansa ujo (ainakin alkuun). Hauskinta näissä tutustumis -jutuissa on huomata mikä onkaan ihmisten yleinen vastaus kysymykseen "kerro positiivinen asia itsestäsi". Ette varmasti ikinä arvaa? No vähintään joka toinen sanoi: -no mä olen positiivinen.
Hauskuutta lisäsi jos sen sanoi naama peruslukemilla, ehkä jopa vähän tympääntyneen näköisenä. Okei okei, onhan ne monet varmasti sitä kun tutustuu, mutta se tilanne vaan on koominen.
Itse tyydyin kertomaan kuinka rauhallinen olen ja minua ei saa helposti suuttumaan. Huomasin muuten, että aina kun mietin jotakin mitä nyt voisin itsestäni kertoa niin ihastelin samalla puiden lehtiä. Kaikkea sitä huomaakin. Onhan se vähän vaikeaa välillä kertoa hyviä ja huonoja puolia itsestään. Ja mikä on minulle tärkeää. No tietysti siihen on sinällään helpoin vastata: PERHE.
Klisee tai ei, niin se on.
Taitaisi olla aika lopetella, piti katsoa Viaplaysta pari jaksoa Ugly Betty -ohjelmaa ja tähän blogin perustamiseen ja sepostukseen upposikin vähän enemmän aikaa. Yksi jakso siis ja sitten moikkaamaan nukkumattia, joka toivottavasti oleilee tässä lähistöllä. If you know what I mean..
En muuten nyt kehitellyt mitään kuvia tähän, sori!
Hauskaa kouluvuotta niin uusille kuin vanhoillekin opiskelijoille, enkä myöskään unohda teitä raskaan työn raatajia, joten mukavia työ- ja lomapäiviä!
Hyvää hikistä yötä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti